torstai 19. lokakuuta 2017

Joskus kaikki on vaan aivan helvetin kipeää.

Ja tänään on yksi niistä päivistä.

Eugene kysyi somessa varmaan vitsillä, että tekeekö Naryan koskaan iloisia lauluja. Emme tietenkään tee, obviously.

Jos sisimmässä sattuu olemaan jäävuoren kokoinen monttu, pala rakkautta jäänyt puuttumaan, musta aukko joka imee kaiken positiivisen kommentoinnin ja ihmisten lämpimät huomionosoitukset... ja jos sitten sattuu vielä olemaan aikuinen, töissäkäyvä ja vanhempi, niin että joka suuntaan pitäisi olla fiksu, filmaattinen ja kunnollinen, niin totta helvetissä ihminen tarvitsee järjissä pysymiseen yhden bändin, joka soittaa vain surullista musiikkia.

Ps. Työskentelen nykyisin seurakunnassa, enkä paljoa kiroile, mutta tämän pistän surutta agressiivisen alter-egoni piikkiin. ;)

///

Sometimes everything is just so f*cking painful!

And today is one of those days…

Eugene asked in social media (probably as a joke), does Naryan ever do happy, positive songs. Of course we don’t, obviously.

If you’ve got a hole in your heart the size of an iceberg,  a black hole that sucks all the positive comments and endearing gestures from people…  and if you are a working parent, an adult needing to be smart, photogenic and “proper” from all angles, then, f*cking h*ll, you need one band playing only sad music just to stay sane!

P.S. I work in a church parish nowadays and don’t use swear words much, but I will put this on my aggressive alter-ego 😉.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti