Laikunlava 24.6.2014

Kiitos Tampere! =D
Tiistaina saatiin pitkästä aikaa soittaa kunnon sähkösettiveto! Kyllä jäi hyvä fiilis. Laikunlavan keikka oli myös eka uudella kokoonpanolla, joten sitä enemmän on aihetta paukutella henkseleitä: itse sanoisin, että Naryan kuulostaa nyt paremmalta kuin koskaan! Syksyn keikkoja vasta sovitaan, mutta jos missasit Laikunlavan, ainakin Dog's home avaa ovensa meille ja teille 4.10-14.

Kaikki blogitekstissä käytetyt kuvat: Anniina Kivistö / Eye Of The Sound, lämmin kiitos jälleen kerran! <3

Keikkahan ei tietenkään olisi keikka ilman pientä asiaankuuluvaa säätöä. Ville oli kipeänä, taas. MIstä ihmeestä se johtuu, että just laulajat poimii just h-hetkellä ne pahimmat virukset ja korvatulehdukset? No, puolikuuro kuumeinen sankari hoiti hommansa niin hienosti, että kukaan ei olisi siitä tiennyt ellei Raino olisi loppukeikasta paljastanut. Kyllä oli Ray-baneille käyttöä! ;)

Vielä mitä, ilmankin selvitään...!

Viulistit noin yleensäottaen ei tykkää huonosta säästä, kiitos soittimen, joka tunnetaan diivamaisesta pahastumisestaan aina kelin ollessa epäsuotuisa. Nonan uskollinen ystävä kiukutteli kylmänkosteaa kohteluaan siinä määrin, että Nona joutui tekemään töitä vähintään samanlaisella taisteluhengellä kuin Villekin...ja taas, sitä tuskin huomasi. Paitsi tietenkin soittaja itse ;D

"Voi ny prkl! Ny jos et soitin toimi niin väännän sulta niskat nurin!"

Itse keskityin olemaan onnellinen! Se tietty saattaa vähän sotia biisien tuskaisia tunnelmia vastaan, mutta ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä tarkoitan. Lähtiessä Keuruulla oli taas täys hässäkkä päällä; muutto kesken ja pienellä silmätulehdus... Nyt olen täällä taas ja kumpikin äskenmainituista on jo voiton puolella.

Pieni tauko taisi todellakin tulla tarpeeseen, nimittäin keikkapäivänä kahden aikaan Raino soitti ja varmisteli että olenhan tulossa keikalle illalla. Olin ihan että jooooo, miten niin? Nona oli kuulemma huomannut senaamuisen face-päivitykseni, jossa mainostin keikan olevan vasta seuraavaana päivänä. Taisin olla hieman töttöröö! =D No, hyvä kun on bändi joka huolehtii tunnetusti hajamielisen basistinsa paikalle...

Mistähän saisin saman verran lisää hiuksia!?! Aina kun olen tylsistyneenä vaikka katuvaloissa, haaveilen että mulla olis polviin asti pitkät valtavan paksut peikonkiharat ja aina tulee parempi mieli!

Lauri keskittyi tapansa mukaan olemaan synkkä.

Keikasta noin ylipäätään jäi hurjan hyvä fiilis, parasta kaikessa oli kuitenkin yleisö. Olette parhaita! <3

Ps. Ihan joka soittajasta ei saatu kuvia nettiin tältä keikalta, joten täähän tarkoittaa vaan sitä, että mun pitää kirjoittaa teille bändiesittely Klasista ja Tuomaksesta mahdollisimman pian. ;)