torstai 5. kesäkuuta 2014

Kuinka tehdään soittimelle Hallaa?



Kerroinkin yhdessä postauksessa, että rakas bassoni on päässyt huoltoon, koska tiputin sen lattialle. EQ-potikka oli vääntynyt ja jumittunut ja pari alinta kieltä rupesi rämisemään pahasti. Koska asun Keuruulla, rakas veljeni otti asiakseen kuljettaa bassoni soitinhuoltoon Halla custom instrumentsille, eli tänne. Basso oli siellä aiemmin perushuollossa Aurinkomusiikin kautta ja tyytyväisenä asiakkaana pyysin viemään bassoni tälläkertaa suoraan Hallaan. 

Veljeltä tuli Keuruulle tekstari: Se soitinhuolto on Bandidoksen talossa ja soitinhuoltaja isoo pitkätukkaanen partasuu!  =D Jaahas, vai sillä tavalla! =D

Bassoa hakiessa selvisi, että talossa on Bandidoksen lisäksi useampi muukin liike, sekä koirakoulu Pikku Hyrrä, jonka ovesta nuoria tyttöjä lappasi edestakaisin lemmikkiensä kanssa. Eivätkä ne todellakaan näyttäneet siltä että olisivat aikeissa ryöstää lähimmän kennelin. ;) Soitinhuollolla oli pyöräkerhon kanssa aivan yhtä vähän tekemistä.








Soitinhuollon ovella tuli vastaan tällainen rakkauspakkaus, nimeltään Hilda ja sekä Hallan omistaja Ville Mattila.



Sisällä oli kunnon pajatunnelma!
Sormin soittaessa mulla on ollut ongelmia saada riittävän tiukka soittotatsi ilman että alimmat kielet rämisevät liikaa. Viimeksi Ville ehdotti vireen nostamista kokosävelaskeleella. Se vähintäänkin puolitti ongelman ja olen ollut erittäin tyytyväinen!

Tällä kertaa huollossa selvisi, että vääntyneen potikan ja rämisevien kielien lisäksi myös sisuskaluissa oli vikaa; toinen esivahvistin oli rikki ja nypättiin tarpeettomana pois . Alkuperäiset sisuskalut vaihdettiin uusiin, soittimessa on nyt samat aktiivimikrofonit ja upouudet passiivisähköt, eli jazz-basson sähköt. Vanha kunnon K5 ansaitsi myös nauhahionnan.























Sisällä riitti ihmeteltävää tuikitavalliselle muusikolle, joka on käynyt yläasteella rättikässän. Esimerkiksi viereisen jättimööpelin nimi oli pieni pylväsporakone. Nimitys selittyi, kun viereisestä huoneesta löytyi sama miehen korkuisena...

Pajalla oli menossa varmaan toistakymmentä projektia; seinillä roikkui valmiita ja puolivalmiita kitaroita, kauloja, työvälineitä ja tunnistamattomia (mutta onneksi ei sentään lentäviä) esineitä.

Tässä pari lähikuvaa!


Tässä on tekeillä kunnon kultastripet.
"Vedetään vauhtiraidat, niin kulkee kovempaa!" =)
Pahiskitara!
Koivukaula ja runko työn alla. Kaula lämpökäsiteltyä koivua, body lämpökäsiteltyä leppää loimuvaahterakannella. Oli meinaan kevyet! Kyllä noiden kanssa kelpais riehua.
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tämä puukalikka.
Ville soittelee puuta. On hymy herkässä! =)


Se nimittäin soi! Se oli jotain aivan uskomatonta! Puu soi kevyesti koputtelemalla niin selkeitä säveliä, että niiden korkeudet pystyi laulamaan. Olin aivan mykistynyt. Tai no, en aivan: mieleen tuli tietysti heti monta kysymystä!

Ville, mitä ihmettä tuo puu oikein on ja mistä sitä saa?

-Noo, kun kymmenen kuutiota käy läpi, niin aina sieltä joku helmi löytyy. Tämä on musikaalista puuta! Puu on laadultaan afrikkalaista khaya-mahonkia. Kyllä tästä kelpaa rakentaa soittimia. 

Mikä puu toimii soittimessa parhaiten?

-Se riippuu siitä minkälaista saundia haetaan: Esim kermaisen Lead-kitaran saa tekemällä Les Paul -tyyppisen soittimen, jossa on mahonkikaula ja mahonkibody ja vaahterakansi. Les Paulhan on vain muoto, mutta tällaiseen saundiin tarvitaan nimenomaan raskaampi soitin.

- ACDC-soundia saa esim. laittamalla kaulaa enemmän omalle painolleen: kaula soi enemmän itsekseen ja body on ohennettu tai kevyt. Syttyy nopeasti ja voimakkaasti; voimakas aluke hiipuu nopeasti, mutta sointi on pitkä.





Les Paul- tyyppinen custom-kitara. Soittaja toivoo mureaa soundia, joten tähän tehdään ylipitkä kaula, että matalimmatkin kielet jaksavat kunnolla jyristä.

Ville soittelee omaa kitaraansa.
Miltä kuulostaa soivasta puusta tehty soitin?
Even välikommentti: Olin sen verran onnekkaassa asemassa, että pääsin itse kuulemaan! En ehkä olisi uskonut jos joku olisi sanonut, että sähkis ilman sähköjä voi soida pitkään, kauniisti ja helisten.Tällaista en todellakaan ollut ennen kuullut. Ja kun soittimen pisti sähköihin, potikoita ei juuri tarvinnut väännellä; saundi oli jo valmiiksi hyvä.

-Hyvästä puusta tehty soitin on dynaaminen: kovaa lyödessä se soi kovaa ja pehmeästi soittamalla kevyesti ja hennosti.

Minkälaisista kitaroista itse pidät ja minkälaisia teet? Millainen on hyvä kitara?

-Soitin on silloin hyvä, kun se soittajansa mielestä kuulostaa, tuntuu ja näyttää hyvältä.

-Koitan tehdä blues ja rock-soittimia eli mahdollisimman dynaamisia soittimia jotka soi avoimesti ja selkeästi. Tällä hetkellä oon ihastunut omaan V-kitaraani, jossa on vähän pidennetty sointipituus. Se soi hyvin pitkälti sg-tyylisesti ja on mukava kannatella seisten soittaessa.

-Vaihdan soitinta aina saunditoiveiden mukaisesti. Junttausbiiseihin otetaan soitin jossa on tiukka alapää, lentävään rokkibiisiin valitaan ilmava ja heleä saundi, ja sitten sellainen puolikireä menee stratocaster-tyyppisillä soittimilla. Sen saundi on inasen nasaali ja takakireä. Jos halutaan esim yber-country-tyylistä saundia, se soitetaan telecasterilla jossa on vaahterakaula ja saarnibody.


Koristeupotuksia Les Paulin kääntöpuolella





Koska Halla on perustettu? Miten päädyit perustamaan tämän yrityksen?

-Halla custom instruments on perustettu v.2008. Päädyin perustamaan yrityksen, koska tällä alalla ei juuri ole töitä tarjolla. Halusin tehdä nimenomaan tätä,vaikka olen myös ”oikeissa” töissä. Silleen tää oli helppo pistää pyörimään kun on tässä puuhassa niin helevetin hyvä! XD

Montako soitinta huollat vuodessa? Montako rakennat? =) Teetkö/huollatko muita soittimia kuin kitaroita? 
-Soittimia huolletaan 200-300 vuodesta riippuen, uusia soittimia rakennan 4-6. Uusien soittimen toimitusaika on vähän päälle puoli vuotta. Bassoja ja perinteisiä rock-soittimia huolletaan yhtälailla, mutta myös pystybassoja ja jopa viuluja on tullut kokeiltua! =D

Even kommentti: Huollosta päin menin basson kanssa suoraan studioon. Etukäteen olin kovastikin jännittänyt uutta saundia ja sitä miten kaikki sujuu. Pajalla käynnin jälkeen jännitys oli kuitenkin jo tiessään. Studiossa paljastui, että perussaundi on mukavan tiukka ja selkeä. Saatiin My End Leafiin aikas potkivat bassot! =D

Kiitos huollosta ja haastattelusta, Ville Mattila!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti