Studioon!

Hepreaa vai hieroglyyfejä?
Näitä tulikin vahingossa neljä sivua...

Kuten monet teistä tietävätkin, Naryan on kokenut pieniä muodonmuutoksia: Meillä on uusi kosketinsoittaja Tuomas Ilomäki ja uusi rumpali Klas Granqvist! Bändi esittelee heidät teille ilolla ja ylpeydellä, kunhan saadaan kunnon promokuvat otettua. Meille rakkaat Tytti ja Dave ovat täystyöllistettyjä omissa musiikkiprojekteissaan. Niistäkin kuullaan blogissa lisää, kunhan saan taiteilijat haastatteluun! =)

Pitkästä aikaa täysilukuinen bändi juhlii kokonaiseksi tuloaan suunnistamalla studioon. Äänitysvuorossa on tällä kertaa vanha biisi My End Leaf, joka on sovitettu uudelleen. Biisiin on tekeillä musavideo, jonka valmistumista myös bändi odottaa uteliaisuudella. Tällä(kin) kertaa koko tuotanto on Laurin ja Riikosen Matin käsialaa. Pidän teidät ajan tasalla!

Studioon meno on aina jännittävää. Tällä kertaa mukana on tavallista enemmän käsien tärinää aiheuttavia elementtejä. Uusien soittajien osuudet on jo äänitetty ja lopputuloksesta voi olla enemmän kuin ylpeä! Mitäs me vanhat sitten; no, itse tiputin rakkaan K5:ni naamalleen lattialle. EQ potikka vääntyi ja pari alinta kieltä alkoi raskaasti rämisemään. Nyt basso on huollossa ja oma studioaikani on ylihuomenna. Kuka mitään treenejä olis kaivannutkaan? X) Onneksi ollaan valmistauduttu hyvin pitkin talvea. Enemmän kuin soiton sujumista, jännitän uusia saundeja. Kävi ilmi, että myös basson sähkötöissä oli toivomisen varaa. Nyt K5:n alkuperäiset sisuskalut on korvattu uusilla, joiden saundia en tietenkään ole koskaan kuullut!

Eikä siinä vielä kaikki, sanoi ostoskanavan mainosmies. Meidän tietokone on ollut rikki jo pidemmän aikaa. Mäkkihuoltoja on harvassa, joten mieheni Onni on aloittanut oikean tee-se-itse projektin. Lienee selvää, että aikataulu on elänyt hieman... Kuitenkin päädyin siis tekemään My End Leafin nuotit Nonalle käsipelillä tavallisen nuotinkirjoitusohjelmani Sibelius 7:n sijaan. Ajattelin, että pikkujuttu: biisi on kitaravetoinen, eikä jousia juuri käytetä. Nooo, yön pimeinä tunteina sivuja alkoi tupsahdella lisää ja lisää...ja jos vielä jotakin aivan pientä! Jossain levyarvosteluissa meidän bändistä on sanottu, että biisien rakenteet ja pituus venytetään äärimmilleen. Kyllä, täytyy tunnustaa että minimalismi ei ole ainakaan allekirjoittaneen vahvin laji, vaan ennemminkin eeppinen tuho. ;) Saas nähdä kuinka eeppistä tuhoa tulee studiossa, kun yritetään sovittaa yhteen tosi kivoja ja mielenkiintoisia jättiläiskitaroita joita ei missään tapauksessa voi karsia, sekä puolta sinfoniabändillistä jousistoa! Studiopäivä on lauantaina, pitäkää meille peukkuja! =)